Luokkakokous
Mä en oo koskaan saanu turpaan.
On se ollu joskus aika lähellä, kyllä mä sen voin myöntää. Mutta koskaan en oo saanu turpaan, ihan loppuun asti. Koska siitähä se on kyse, että kumpi on maassa ja kumpi on päällä. Niinku ihan lopuksi. Siitähän sen tietää, että mikä maku siitä jää suuhun. Että jääkö hampaankoloon. Siitä mä tiiän etten mä oo saanu turpaani, koska mulla ei oo mitään semmosta hampaankolossa.
Ja määhä en oo mikään filosofi niinku tämän turpaanottamisen suhteen. Näitä elämänhakkaamia nyt on mutta emmä siitä puhu. Mää puhun ihanyt siitä vaan että joku lyö sua tai sä lyöt sitä. Hyvin yksinkertasta.
Meijän isä, kylhän sää mun isän muistat, sano aina että meitä on kahenlaisia miehiä tässä maailmassa. Heikkoja ja vahvoja. Saatte ite päättää kumpi mää oon. Mutta niinku mää sanoin mä en oo koskaan saanu turpaai. Siitä voi ottaa vähän vinkkiä.
Isä lähti joo, jo kauan sitte. Taivaasee tai helvettiin, emmä tiiä. Mutta emmä halua puhua siitä nyt, vaan ilosia asioita peliin. Juodaan ittemme mukaviksi.
Mä pärjäisin kelle tahansa miehelle täällä. Sulle. Sulle. Tuolle. Tuo jätkä luulee että se pärjäis mutta se ei oo koskaan ollu tappelussa. Niinku oikeassa tappelussa. Semmosessa missä sää työnnät peukalot sen toisen silmiin ja työnnät ja sulle on ihan sama sokeutuuko se ja sitko sun kaverit repii sut sen päältä niin sää syljet vielä sen naamalle. Ootko sää koskaan sylkeny kenenkään naamalle? Niin mäkin luulen.
Emmää vihaa ihmisiä. Jotku käsittää mut väärin ku mä sanon että mä en oo koskaan saanu turpaan. Ne aattelee että mä hakemalla haen tappeluita ja haastan riitaa. Että mulla ois jotakin niinku todistettavaa ja siks kuljen kylillä pesismaila takakontissa. Jos te aattelette noin ni te ette ymmärrä mua. Mä en tarvi pesismailaa, nyrkki on mun sosiaalisen mobiliteetin instrumentti. Mulle on ihan sama jos sää oot joku isoherra ja mikä sun titteli on. Mä tykkään puhtaista arvoista. Yksinkertasista asioista. Niinku se että tietää kuka on kuka.
Okei, joo moro. Kiva oli porista hei. Jees moro.
Niinku meistä tietää heti. Susta ja musta. Jätkä vetää activiaa ja paskot naminamia, mutta sitteko tulee tosipaikka niin oikeasti me ollaan vieläkin luolissa ja luolissa sun pankkitilin saldo on se kuinka kovaa sää pystyt lyömään.
On mulla muutama periaate tietty. Mää en oo koskaan lyöny ketään niin että se ei tiiä että se saa pataan. Pari kertaa se on tullu yllätyksenä että miten ja millon mää lyön mutta aina ne on tienny että se tulee. Et se tulee joskus. Joskus mää oon oottanu vuosia. Sitte. Ykösvahva. Boom! Boom! BOOM! Jätkä lakoaa niinku kala ilma ruotoja.
Toinen juttu on sitte se että akkaa ei hakata. Tiiättekö miten mää sain tämän arven? Akka valitti. Mulla meni hermot ja mä sisustin mun nyrkin eteisen seinästä läpi. Seinä otti hittiä, akka ei. Joku roti. Mää oon monia asioita, mutta mä mikään vaimonhakkaaja oo.
Sekin otti ja lähti se muija. Mutta emmä halua puhua siitä.
Ai te lähette, jees. Pidä ittes miehenä.
Noni. Kertaus. Puskista ei lyyä. Ja naista ei hakata. Tää seuraava juttu on semmonen mistä voi olla monta mieltä että se että pitääkö aina olla yks vastaan yks tai kaks vastaan kaks. Vai saako pelata ylivoimaa. Mä ite en oo koskaan tarttenu ketään tappeleen mun puolesta mutta oon mä pari kertaa ollut mukana kun ollaan käyty huitomassa vähän isommalla porukalla.
Ei mulla oo mitään sitä vastaan. Mä aattelen että jos joku saa turpaaan niin parempi sitte että ei jäähä räkimään. Kaks jantteria saattaa huitoa toisiaan puoli päivää eikä siltikään saa mitään selvää. Jos menee hinkuttamiseksi niin sama heittää pois. Jos homma pitää hoitaa niin hoidetaan sitte. Niinku kerran oltiin isoveikan kans huitomassa ja oli siinä muutama sen kaveri mukana. Otettiin ihan taksi ku kukaan ei ollut oikein ajokunnossa ja kukaan ei tienny tarkalleen missä se asuu, jossain siinä happy placen vieressä, tiäkkö, niissä kolmikerroksisissa.
Älä ny vielä. Ota vielä. Tässä on nyt meillä hetki menossa, et sää voi tätä keskeyttää. Noni. Hyvä, mikä kiire jätkällä hä.
Okei, eli päästiin sen jampan kämpille ja mentiin ikkunasta sisään ja mulla kävi melkein sääliksi kun sen penska huusi makkarissa ja meitä oli kuitenkin mitä neljä isoa jantteria ja se oli semmonen kynäniska. Mutta hei, me ei olla mikään punanen risti joten BOOM!
Se on kans toinen. Että jos jotain tekee niin tekee kunnolla. Isoveikka on vankilassa just sen takia. Mutta emmä siitäkään…
On mullakin penskoja että kyllä mä tiiän miltä se tuntuu. Mä näin niitä viimeksi joskus pari vuotta sitte mutta parempi niin. Ei tää yhteiskunta enää arvosta meijänlaisia miehiä, me ollaan kuoleva luonnonvara. Niittenkin mutsi alko heilaa jonku pääskysen kanssa ja kerran mää melkein rokotin sitä kun se alko mulle – mieti – kertoon että miten lapset sitä ja emmää enää ees muista mutta mulla paloi sulake ja mää tartuin sitä lipereistä ja sanoin, että mä syön sun naaman.
Se on kans yks juttu. Ettei aina tartte ottaa kaikkea niin tosissaan. Vähän huumoria vaikka ois kuin vaikeita juttuja. Niinku se just se naamajuttu. Sehän oli ihan läppä ja sitte se meinaa että se soittaa hätäkeskukseen. No mää ala semmosta kuunteleen joten mä otin sitä kunnolla piipusta ja puristin niin kauan että se oli ihan punajuuri mutta emmää sitte muuta kun penskat oli kattomassa. Vaikka hyvähän se on niittenkin nähä vähän miehenmallia ettei niistä tuu samanlaisia. Mutta emmää tiiä, mä oon kuoleva luonnonvara ja munlaisia miehiä ei enää arvosteta.
Noni, jahas jahas. Porukka vähenee hä. Se on soronoo vaan.
Noni, tällaihan me oltiin sillonkin. Kova kaksikko, kovat jätkät hä. Oltiin sitä kuule miehiä sillonkin joskus jo. Otettiin vähän mittaa, nahisteltiin joskus ihan tosissaankin, sillonki yläasteella meillä oli se joku muija joka tykkäs antaa vähän kaikille, muistatsää. Hyvät daisut sillä oli. Ja sitte meille tuli siitä vähän niinku riitaa koulun jälkeen, muistatsää, ja sit mun piti näyttää sulle, että tässä on kaks kovaa jätkää mutta kumpi on kovempi.
Hyvin sää pistit vastaan. Mä luulen vähän että sun muna oli lovessa. Ja se on se just mistä mää puhuin että joskus kahestaan menee hinkkaamiseksi ja sitte ko oltiin kavereita kuitenkin tiäkkö niin en mä kehannu täysillä vetää. Vähän puolivaloilla kutittelin ja jätkä ihan tosissaan riepoo. Joo mä muistan että musta alko tuntua että mun korva repeää ja sitte mä tajusin että tää jätkähän on terminaattorimoodissa. Ja just sitte ku olis lähteny helvetti valloilleen niin se huora, se kuviksen ope mikä se oli se, tuli siihen väliin.
Just ko ois helvetti revennyt saatana, se oli helvetin hyvä sulle. Hä. Hä.
