#39: Miltä näyttää kirjojen tulevaisuus nyt?

Tekoälylle syötetään Ernest Hemingwayn tuotanto ja muistiinpanot ja se sylkee ensimmäisen posthumaanisti julkaistun mestariteoksen. Joku keksii e-kirjojen myyntialustan, jonka nimi ei ala A:lla ja lopu mazoniin. Kirjailija joutuu hankkimaan elantonsa muulla kuin kirjoittamalla kirjoja – vieläkin.

Miltä näyttää kirjojen tulevaisuus? Mitkä ennusteista tulevat toteen ja mikä on kustannusalan Uber? Ja kiinnostaako ketään kun disruptio iskee? Näihin kysymyksiin pureudutaan tässä Kertojan äänen jaksossa. Kysyimme Twitterissä kansalaisten ja kirjailijoiden näkemyksiä kirja-alan tulevaisuudesta. Tiivistimme keskustelun muutamaan väitteeseen, joiden toteutuminen voidaan arvioida muutaman vuoden kuluttua.

1. Niche-kirjallisuuden julkaiseminen lisääntyy

Yksi toistuva teema Twitter-keskustelussa oli kirjallisuuden polarisoituminen. Niille joilla on, annetaan enemmän. Monet keskustelijoista eivät tosin olleet samaa mieltä siitä, että kirjallisuuden keskiluokka olisi mihinkään katoamassa.

Myös kustantamokentän toimijoissa ennustettiin muutoksia. Isommista kustantamoista tulee isompia ja pienistä erikoistuneempia. Tai kuopattuja.

Suomenkielinen kirjallisuus on oma kapea alansa jo nyt maailman mittakaavassa. Kuinka kapeaa siivua lukijat voivat tukea, jos suomenkielinen kirjallisuus jakautuu hiuksenohuisiin segmentteihin?

2. Kirja-ala digitalisoituu viimeinkin

Tähän asti kirja-alan digitalisoituminen on ollut enemmänkin digitoitumista. Kirjat ovat e-kirjoja, joita myydään ja tehdään samalla tavalla kuin painettuja kirjoja, eikä digitalisaation mahdollistamia etuja käytetä hyväksi.

Ehdotettuja tapoja rikastaa lukukokemusta olivat esimerkiksi taustatiedon antaminen, taruston lisääminen, videot ja yhteisöllisyys.

 

3. Äänikirja nousee painetun kirjan rinnalle

Tarinoiden nauttimiseen tulee uusia tapoja, esimerkiksi äänikirjojen nousua povattiin. Bookbeatin ja Elisa Kirjan tapaiset palvelut tekevät jo nyt suomalaisten äänikirjojen kuuntelusta helpompaa. Jos palveluiden rahoittaminen menee samaan tapaan kuin Spotifylla, suurimmat ja myyvimmät kirjailijat saavat suurimman osan kuukausimaksuista.

Äänikirjan tuottamiseen ja jakeluun ennustettiin ja toivottiin myös helpompia tapoja.

Kertojan äänessä olemme julkaisseet monia omia novellejamme, mutta niiden kuuntelukerrat ovat jääneet kauttaaltaan keskustelujaksoja pienemmiksi. Syitä tähän voisivat olla esimerkiksi:

  • Viihdettä tai ajanvietettä etsivällä on niin monta kilpailevaa viihdykettä, että ilmainenkaan ääninovelli ei houkuta.
  • Jukka ja Essi eivät ole auktorisoituja kirjoittajia (julkaisseita), jolloin kuuntelun aloittaminen kylmiltään on vaikeaa. Ilmaisuus kääntyy itseään vastaan.
  • Ääneen lukeminen vaatii piinkovan ammattilaisen.
  • Podcasteja kuuntelevat eivät halua kuunnella äänitarinoita.
  • Äänitarinoita kuuntelevat eivät halua kuunnella podcasteja.

4. Kirjallisuuden jakelu demokratisoituu, ainakin näennäisesti

Omakustanteet ja on-demand-julkaiseminen lisääntyvät. Digitaalisuus ja markkinapaikat, kuten Amazon, mahdollistavat oman kirjan julkaisemisen ja levittämisen ilman alan suuria kustantamoita.

Alalta puuttuu – ainakin Suomesta – yhteenvetävä toimija, yhden luukun kauppa, joka hyödyttäisi sekä myyjiä että lukijoita. Mistä sellainen voisi tulla? Ja jos se tulee ulkomailta, valuuko raha sen perässä rajan taakse?

Miten käy kirjojen laadun? Onko kustantamon kautta julkaistu kirja tae laadusta? Ovatko omakustanteet keskimäärin huonompilaatuisia kuin perinteisten kustantamoiden kautta julkaistut? Ja haittaako se, jos joukossa on helmiä, jotka nousevat pinnalla suositteluiden ja arvosteluiden kautta?

5. Kirjojen markkinointi muuttuu kustannustehokkaammaksi

Kirjamarkkinointi on alan kuumia kiistakapuloita. Kustantamoita syytetään siitä, että markkinointiin panostetaan vain muutaman varman myyntimenestyksen kanssa. Markkinointi sälytetään kirjailijalle, josta tulee messuilta toiseen kiertävä helppoheikki kapakassa roikkuvan taiteilijan sijaan.

Niche-kirjallisuuden nousu, jakelukanavien kehittyminen ja kohdennettu mainontaminen mahdollistavat sen, että pienemmällä markkinointibudjetilla saadaan parempia tuloksia.

Essin kanssa olemme molemmat markkinointialalla. Tässä omat suosituksemme markkinoinnin, mutta ei välttämättä kirjailijana viihtymisen kannalta:

  • Mieti kirjan kohdeyleisö etukäteen. Ala rakentaa yhteyttä jo ennen kirjan julkaisemista. Älä vaihda kohdeyleisöä kirjojen välillä.
  • Kirjoita sellaista, mitä lukijat haluavat lukea, älä sellaista mitä haluat kirjoittaa.
  • Hyväksy se, että kirjailija ei tee rahaa kirjoilla vaan kirjailijuudella – jos silläkään. Tuotteista muut tekstisi, lähde mukaan projekteihin, joilla on isommat kassat.

6. Kirjailijasta tulee kirjoittajan sijaan yhteisömanageri

Kirjailijan norsunluutorni sopii asuinsijaksi, kunhan siitä laittaa kuvia Instagramiin ja antaa haastatteluita sisustuslehtiin. Kirjailijasta tulee community manager, yhteisömanageri, joka engagettaa lukijoita sosiaalisissa kanavissa läpi kirjoitusprosessin.

Yhteisön luominen ja ylläpitäminen on aikaa vievää ja kallista. Julkaisujen kattavuus vaatii pian yhä enemmän myös budjettia. Kirjailija huomaa, että pienissä yhteisöissä lukumäärät ovat tärkeämpiä kuin prosenttiluvut. Isoille yrityksille voi toimia se, että yhteisöllisyys nostaa konversiota esimerkiksi 5 prosenttia, kun liikevaihtoa on miljoonia. Jos kirjailijan mikroyhteisö kasvaa kovan työn tuloksena 50:stä sataan, sillä ei vielä makseta sijoitettua aikaa takaisin.

Mutta entä tekoäly?

Itseään ajavat autot. Marsin asuttaminen. Kaikkitietävä isoveli, joka seuraa tekemisiäsi verkossa ja manipuloi ihmismassoja eniten maksavan pillin mukaan. Tekoälyn ja algoritmien nousuun kirjallisuuden tuotannossa ei ainakaan tässä Twitter-keskustelussa uskottu.

Vanhan tarinan mukaan Henry Ford sanoi, että jos hän olisi kysynyt ihmisiltä mitä he haluavat, he olisivat sanoneet haluavansa nopeamman hevosen. Tekoälyn kirjoittama kirja on nopeampi hevonen, jota kukaan ei ole pyytänyt.

Ihmisen kirjoittama kirja on hidas tehdä ja toivottoman rajoittunut versio leirinuotiolla kerrotusta tarinasta. Romaani on valitettava harha-askel eikä kehityksen huipentuma. Tekoäly, joka kirjoittaa romaaneja, on kuin kehruukone, joka unohtuu kahvitunnille juoruilemaan. Tekoälyn voima ei ole siinä, että se osaa kertoa yhden tarinan yhdellä tavalla vaan yhden tarinan miljoonalla tavalla. Miltä kuulostaa lukulaite, joka seuraa sykettäsi ja imee hakuhistoriastasi seksuaaliset mieltymyksesi? Kun keskittymisesi tarinaan alkaa herpaantua, seinän läpi räjähtääkin punatukkainen vampyyri, joka näyttää lapsuudenkaverisi äidiltä ja pureksii hubbabubbaa suu auki.

Posted In

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *