Tekoälylle syötetään Ernest Hemingwayn tuotanto ja muistiinpanot ja se sylkee ensimmäisen posthumaanisti julkaistun mestariteoksen. Joku keksii e-kirjojen myyntialustan, jonka nimi ei ala A:lla ja lopu mazoniin. Kirjailija joutuu hankkimaan elantonsa muulla kuin kirjoittamalla kirjoja – vieläkin.
Miltä näyttää kirjojen tulevaisuus? Mitkä ennusteista tulevat toteen ja mikä on kustannusalan Uber? Ja kiinnostaako ketään kun disruptio iskee? Näihin kysymyksiin pureudutaan tässä Kertojan äänen jaksossa. Kysyimme Twitterissä kansalaisten ja kirjailijoiden näkemyksiä kirja-alan tulevaisuudesta. Tiivistimme keskustelun muutamaan väitteeseen, joiden toteutuminen voidaan arvioida muutaman vuoden kuluttua.
1. Niche-kirjallisuuden julkaiseminen lisääntyy
Yksi toistuva teema Twitter-keskustelussa oli kirjallisuuden polarisoituminen. Niille joilla on, annetaan enemmän. Monet keskustelijoista eivät tosin olleet samaa mieltä siitä, että kirjallisuuden keskiluokka olisi mihinkään katoamassa.
Polarisaatio lisääntyy. Ovat erikseen todella hyvin myyvät muutamat nimikkeet, kirjallisuuden keskiluokka katoaa, tilalle tulee kohenevien omakustannekuvioiden seurauksena valtavan suuri heikommin myyvien kirjojen luokka, ns. amatöörisarja, johon kaikki muu sitten liukenee.
— author/kirjailija Pasi Ilmari Jääskeläinen (@paziij) 24. maaliskuuta 2018
Myös kustantamokentän toimijoissa ennustettiin muutoksia. Isommista kustantamoista tulee isompia ja pienistä erikoistuneempia. Tai kuopattuja.
Kustantamokenttä muuttuu, suurista tulee suurempia yritysostojen myötä. Samalla kuitenkin syntyy uusia pieniä intohimoisia erikoistuneita kustantamoja, jotka nichaavat profiilinsa ja joista taitavimmat menestyvät.
— Johanna Laitinen (@johannalaitinen) 24. maaliskuuta 2018
Suomenkielinen kirjallisuus on oma kapea alansa jo nyt maailman mittakaavassa. Kuinka kapeaa siivua lukijat voivat tukea, jos suomenkielinen kirjallisuus jakautuu hiuksenohuisiin segmentteihin?
2. Kirja-ala digitalisoituu viimeinkin
Tähän asti kirja-alan digitalisoituminen on ollut enemmänkin digitoitumista. Kirjat ovat e-kirjoja, joita myydään ja tehdään samalla tavalla kuin painettuja kirjoja, eikä digitalisaation mahdollistamia etuja käytetä hyväksi.
Toivoisin, että e-kirjat olisivat jotain enemmän kuin vain painettu teksti sähköisellä alustalla. Rohkeampia toteutusideoita!
— Kirsin kirjanurkka 📚 (@Kirsinkirjanurk) 25. maaliskuuta 2018
Ehdotettuja tapoja rikastaa lukukokemusta olivat esimerkiksi taustatiedon antaminen, taruston lisääminen, videot ja yhteisöllisyys.
Luin aamulla loppuun uuden fantasiaromaanin (@KimmoOhtonen Ikimaa – Soturin tie @OtavanKirjat ). Siinä hyvä kartta alkulehdillä. E-kirjassa pitäisi voida seurata karttaa samalla kun tapahtumat etenevät. Myös kuvat ja äänet mukaan! Lisätietoa paikoista linkkeihin jne.
— Kirsin kirjanurkka 📚 (@Kirsinkirjanurk) 25. maaliskuuta 2018
3. Äänikirja nousee painetun kirjan rinnalle
Tarinoiden nauttimiseen tulee uusia tapoja, esimerkiksi äänikirjojen nousua povattiin. Nextoryn, Bookbeatin ja Elisa Kirjan tapaiset palvelut tekevät jo nyt suomalaisten äänikirjojen kuuntelusta helpompaa. Jos palveluiden rahoittaminen menee samaan tapaan kuin Spotifylla, suurimmat ja myyvimmät kirjailijat saavat suurimman osan kuukausimaksuista.
Äänikirjat nousevat ja niitä kirjoitetaan kuten tv- sarjoja.
— JP Koskinen (@jpkoskinen) 24. maaliskuuta 2018
Äänikirjan tuottamiseen ja jakeluun ennustettiin ja toivottiin myös helpompia tapoja.
Viihdeteollisuus satsaa äänikirjoihin. Tarinankerronta takaisin suulliseksi perinteeksi. Podcast. Kirja on kaunis, retro esine.
— Kari Blomster (@Karibuoy) 24. maaliskuuta 2018
Kertojan äänessä olemme julkaisseet monia omia novellejamme, mutta niiden kuuntelukerrat ovat jääneet kauttaaltaan keskustelujaksoja pienemmiksi. Syitä tähän voisivat olla esimerkiksi:
- Viihdettä tai ajanvietettä etsivällä on niin monta kilpailevaa viihdykettä, että ilmainenkaan ääninovelli ei houkuta.
- Jukka ja Essi eivät ole auktorisoituja kirjoittajia (julkaisseita), jolloin kuuntelun aloittaminen kylmiltään on vaikeaa. Ilmaisuus kääntyy itseään vastaan.
- Ääneen lukeminen vaatii piinkovan ammattilaisen.
- Podcasteja kuuntelevat eivät halua kuunnella äänitarinoita.
- Äänitarinoita kuuntelevat eivät halua kuunnella podcasteja.
4. Kirjallisuuden jakelu demokratisoituu, ainakin näennäisesti
Omakustanteet ja on-demand-julkaiseminen lisääntyvät. Digitaalisuus ja markkinapaikat, kuten Amazon, mahdollistavat oman kirjan julkaisemisen ja levittämisen ilman alan suuria kustantamoita. Myös kirjojen ostaminen netistä yleistyy.
Äänikirjan kasvusta jo sanottiinkin. Vähän sähkökirjastakin, mut sanon sen vielä toisin: Tulee joku sähkökirjatoimija, joka keksii helpon, houkuttelevan, lukijoille miellyttävän tavan ostaa ja lukea sähkökirjaa, mikä kääntää niiden myynnin reiluun nousuun.
— Johanna Laitinen (@johannalaitinen) 24. maaliskuuta 2018
Alalta puuttuu – ainakin Suomesta – yhteenvetävä toimija, yhden luukun kauppa, joka hyödyttäisi sekä myyjiä että lukijoita. Mistä sellainen voisi tulla? Ja jos se tulee ulkomailta, valuuko raha sen perässä rajan taakse?
Miten käy kirjojen laadun? Onko kustantamon kautta julkaistu kirja tae laadusta? Ovatko omakustanteet keskimäärin huonompilaatuisia kuin perinteisten kustantamoiden kautta julkaistut? Ja haittaako se, jos joukossa on helmiä, jotka nousevat pinnalla suositteluiden ja arvosteluiden kautta?
Täytyy myös muistaa, että omakustanteen julkaisevistakin nousee myös myyviä teoksia. Omakustantajissakin menestyvät ne, jotka markkinoivat parhaiten. Kustantajan listoilla oleminen ei välttämättä ole tae hyvästä markkinoinnista/myynnistä/menekistä, koska rajalliset resurssit.
— Virpi Kotro (@virpikotro) 24. maaliskuuta 2018
5. Kirjojen markkinointi muuttuu kustannustehokkaammaksi
Kirjamarkkinointi on alan kuumia kiistakapuloita. Kustantamoita syytetään siitä, että markkinointiin panostetaan vain muutaman varman myyntimenestyksen kanssa. Markkinointi sälytetään kirjailijalle, josta tulee messuilta toiseen kiertävä helppoheikki kapakassa roikkuvan taiteilijan sijaan.
Tai toisaalta tehokkaan digimarkkinointistrategian avulla voj löytää ihan uusia lukijaryhmiä. Se on tosiasia, että suomenkielinen kohderyhmä on ennen pitkää rajallinen kasvun suhteen. Silloin pitää satsata koukuttamiseen, sitouttamiseen ja jatkuvaan tilaus-/asiakassuhteeseen.
— Virpi Kotro (@virpikotro) 24. maaliskuuta 2018
Niche-kirjallisuuden nousu, jakelukanavien kehittyminen ja kohdennettu mainontaminen mahdollistavat sen, että pienemmällä markkinointibudjetilla saadaan parempia tuloksia.
Omakustanteet jatkavat yleistymistä. Lukijat pääsevät osallistumaan kirjoittamiseen esim. Twitterissä, kirjailijat streamaavat kyselytunteja, markkinointi pohjautuu algoritmeihin (Google, Amazon). Kirjailijuus itsessään ei mene mihinkään, lukeminen on yhteyden hakemista.
— Ami (@Varjohovi) 24. maaliskuuta 2018
Essin kanssa olemme molemmat markkinointialalla. Tässä omat suosituksemme markkinoinnin, mutta ei välttämättä kirjailijana viihtymisen kannalta:
- Mieti kirjan kohdeyleisö etukäteen. Ala rakentaa yhteyttä jo ennen kirjan julkaisemista. Älä vaihda kohdeyleisöä kirjojen välillä.
- Kirjoita sellaista, mitä lukijat haluavat lukea, älä sellaista mitä haluat kirjoittaa.
- Hyväksy se, että kirjailija ei tee rahaa kirjoilla vaan kirjailijuudella – jos silläkään. Tuotteista muut tekstisi, lähde mukaan projekteihin, joilla on isommat kassat.
6. Kirjailijasta tulee kirjoittajan sijaan yhteisömanageri
Kirjailijan norsunluutorni sopii asuinsijaksi, kunhan siitä laittaa kuvia Instagramiin ja antaa haastatteluita sisustuslehtiin. Kirjailijasta tulee community manager, yhteisömanageri, joka engagettaa lukijoita sosiaalisissa kanavissa läpi kirjoitusprosessin.
Ja mikroyhteisöjen muodostaminen yhden kirjan/tarinan ympärille jo tehdessä? Lukijat/kokijat monipuolisesti mukana, jolloin kirja ei ole pääosassa vaan koko elämys? pic.twitter.com/X20zg39j77
— Marko Suomi (@markosuomi) 24. maaliskuuta 2018
Yhteisön luominen ja ylläpitäminen on aikaa vievää ja kallista. Julkaisujen kattavuus vaatii pian yhä enemmän myös budjettia. Kirjailija huomaa, että pienissä yhteisöissä lukumäärät ovat tärkeämpiä kuin prosenttiluvut. Isoille yrityksille voi toimia se, että yhteisöllisyys nostaa konversiota esimerkiksi 5 prosenttia, kun liikevaihtoa on miljoonia. Jos kirjailijan mikroyhteisö kasvaa kovan työn tuloksena 50:stä sataan, sillä ei vielä makseta sijoitettua aikaa takaisin.
Mutta entä tekoäly?
Itseään ajavat autot. Marsin asuttaminen. Kaikkitietävä isoveli, joka seuraa tekemisiäsi verkossa ja manipuloi ihmismassoja eniten maksavan pillin mukaan. Tekoälyn ja algoritmien nousuun kirjallisuuden tuotannossa ei ainakaan tässä Twitter-keskustelussa uskottu.
Vanhan tarinan mukaan Henry Ford sanoi, että jos hän olisi kysynyt ihmisiltä mitä he haluavat, he olisivat sanoneet haluavansa nopeamman hevosen. Tekoälyn kirjoittama kirja on nopeampi hevonen, jota kukaan ei ole pyytänyt.
Ihmisen kirjoittama kirja on hidas tehdä ja toivottoman rajoittunut versio leirinuotiolla kerrotusta tarinasta. Romaani on valitettava harha-askel eikä kehityksen huipentuma. Tekoäly, joka kirjoittaa romaaneja, on kuin kehruukone, joka unohtuu kahvitunnille juoruilemaan. Tekoälyn voima ei ole siinä, että se osaa kertoa yhden tarinan yhdellä tavalla vaan yhden tarinan miljoonalla tavalla. Miltä kuulostaa lukulaite, joka seuraa sykettäsi ja imee hakuhistoriastasi seksuaaliset mieltymyksesi? Kun keskittymisesi tarinaan alkaa herpaantua, seinän läpi räjähtääkin punatukkainen vampyyri, joka näyttää lapsuudenkaverisi äidiltä ja pureksii hubbabubbaa suu auki.
Lue seuraavaksi kattava artikkelimme tekoälystä ja romaanin tulevaisuudesta.
